?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Liitukauden fossiili

Liitukauden fossiili

Previous Entry Share Next Entry

Seurasin syksyn ajan kymmeniä erilaisia opettajien ja koulutuksen ammattilaisten keskustelufoorumeita, Faecesbookissa lähinnä. Se oli vikatikki. Aktiivisille ja uudistusmielisille opettajille ja alan asiantuntijoille opetustyö on kuin eleganttia tanssia, hymyä ja auringonpaistetta. Hienot menetelmät ja viimeisintä huutoa olevat IT-vimpaimet on valjastettu luovasti uusimpien pedagogisten virtausten orjiksi. Oppiminen tapahtuu itsestään. Opettaja vain tuo tilaan ohjaavan atmosfäärinsä.

Sitten katsoin itseäni peilistä. Huonosti nukutun yön jäljiltä silmät punoittavat, ja nuhjuiset rytkyt roikkuivat päällä jotenkuten. Kapsäkissä oli iänikuinen USB-tikku, päässä joitakin hahmotelmia plagioiduista labratöistä, joita en ollut ehtinyt valmistella. PowerPointteja, niitä samoja joita tulostelin kalvoille 14 vuotta sitten. Ajatuksia, 90-luvulla ajateltuja. En ollut oppinut mitä flippaaminen on, ja mitä ilmiöpohjainen oppiminen? Miten ne ja yksilöllinen oppiminen eroavat normaalista oppimisesta, tavallisesta tuntitilanteesta? Se lannisti. Huomasin olevani paikalleen jähmettynyt, ja kohmeessa. Pitäisi olla jossain tuolla, taivaanrannan yläpuolella. Matka hyväksi opettajaksi oli liian pitkä. Niinpä klikkasin itseni ulos kaikista keskusteluryhmistä, ja päätin uudenvuodenlupauksena huopailla omaan vanhakantaiseen ja jäykkään tapaani niin pitkään kuin sitä siedetään. Eihän eläkkeeseenkään ole aikaa kuin neljännesvuosisata. Vaikka luulen kyllä, ettei silloin enää muisteta koko eläkkeen käsitettä.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com