?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Uskon alku

Uskon alku

Previous Entry Share Next Entry

Sähköposti on omistautunut viime päivinä yhdelle asialle - katsomuksellisesti suuntautuneiden opettajien keskustelulle jumalista. En ihan tarkkaan muista, miten tuollaiselle listalle päädyin. Joku taisi kysyä "biologian asiantuntijaksi". Naiiviuttani en aluksi ymmärtänyt että filosofit tarvitsevat luonnontieteilijää vain klovniksi, esimerkiksi luonnontieteen paradigmaa uskollisesti myötäilevästä putkiajattelusta. No, olen yrittänyt väsätä ne muutamat viestini uskollisesti Hermannin roolia pelaten, määritellystä lokerosta kuiskien. Monien muiden kanssa on kuitenkin kihonnut keskusteluja samoilta tiimoilta, joten olen päättänyt perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Daniel Dennettin Breaking The Spell ja uudelleen hyllystä kaivettu Richard Dawkinsin God Delusion ovat työn alla. Lisäksi sain juuri ilmoituksen, että trilogian kolmas osa, Sam Harrisin The End of Faith on minulle pidossa. Vastapuolen kirjat saavat toistaiseksi odottaa, sillä en ymmärrä niiden aukkoja ylittävää logiikkaa. Luonnontieteet eivät selitä kaikkea ei riitä minulle. Se on ite tyhmä joka toista sanoo. Lapsena uskoin sokeasti tällaisia, vaan en enää. Miksi? Miksei? Häh! Yksikin perustelu? Väittävät vielä olevansa ammattifilosofeja.

Uskon ja tieteen suhteeseen liittyvä filosofia on samanaikaisesti sekä säkenöivää ilotulitusta että puuduttavaa jankkia. 1800-luvun puolivälin jälkeen keskusteluun ei ole saatu mitään uutta. Filosofeille tyypillinen tapa lokeroida ajattelua on lisäksi luonnontieteen pohjalta täysin vierasta. Filosofit tuntuvat valitsevan asemansa ja muokkaavan sen ympäristöä itselleen sopivaksi ympyriäisillä kivillä. Luonnontieteilijät ryntäilevät kentällä päättömästi kivien taa kurkistellen. Jälkeen jää hatara havaintojen verkko, jonka filosofit tulkitsevat kestämättömäksi ja palaavat jatulintarhaansa. Filosofisten poteroiden välimaastossa haahuilu ja lokeroihin kurkistelu on vaarallista, sillä varomaton yritetään tyrkkiä tai vetää jompaan kumpaan lähimmistä juoksuhaudoista. Lapsellisessa liennytysmielisyydessäni kompuroin kentällä ilman metallinpaljastinta, ja kutsuin Porvoon vuosinani kreationisti Pekka Reinikaisen Bi12 Evoluutio ja ekologia -kurssille pariinkin kertaan kertomaan näkemyksistään. Ensimmäinen sessio oli monelle avartava kokemus. Jännittävä loppuhuipennuskin saatiin kun innokas opiskelija penäsi Pekalta, kuka se maailman luonut älykäs suunnittelija (ID) voisi olla. Pekka kielsi kolmasti: en tiedä, sanoppa se, ei aavistustakaan. Kukko ei laulanut, mutta kello soi. Jälkimmäinen esitys enemmänkin vain kokemus. Olin kutsunut Pekan koululle sähköpostilla. Kun vastausta ei kuulunut, valmistin normaalin oppitunnin ryhmäkeskusteluineen. Kun olin sulkemassa luokan ovea, Pekka Reinikainen juoksi käytävää hikisenä, takki batmanviittana lepattaen. Vastaanotolla oli venähtänyt. Ohjasin Pekan miestenhuoneeseen ja latelin luokalle militanttiin tapaan uudet ohjeet. Peruuntunut välitunti taisi häiritä opiskelijoita liikaa, joten keskustelua ei syntynyt ja tilaisuus jäi vaisuksi.

Molempien esitysten jälkeen sain kosolti sähköpostia ristitulena. Kollegat paheksuivat yoyokilpakirjoitukseen valmistautuvien lukiolaisten pään sotkemista väärillä ajatuksilla. Toiset paheksuivat Pekka Reinikaisen pellen roolia, mikä saattaisi mustata kristinuskon ja kreationismin asemaa. Jos jätän tunneilla kreationistiset näkemykset käsittelemättä, suvaitsemattomuudesta huomautetaan myöhemmin. Jos käsittelen niitä, teen sen väärin. Anonyymiksi Internet-julkkikseksikin olen näköjään päässyt Teemun sivuille. Teemu tulkitsee kristityn Bertramin paljon ennen Darwinia muotoileman käsityksen fossiileista Jumalan koettimina minun maailmankuvakseni. Kuulun siis vihollisen poteroon. Sinne jonne minua ei kreationistisine ajatuksineni hyväksytä. Suvaitsevaisuus uskontoja kohtaan on erään filosofin mukaan väärää logiikkaa, sillä jos uskonto on väärässä, se on tuhottava. Tuhoamisen vastustajat ovat tietysti vihollisia. Me-ja-muut -ajattelu lienee ihmisluonnossa niin syvässä, ettei kriittinen ja analyyttisesti ajatteleva voi miinakentällä selviytyä terveen paperein. On tunnustettava väriä. Toisin ajatteleva on aina väärässä ja minua vastaan. Syy on aina toisessa ja hänen tulee syyllisyydestään kärsiä. Ryhdyn perskules uskomaan siihen niin saan enemmän kavereita ja tulen onnelliseksi.

  • Leikkivä ihminen - pipo löysälle

    (tuntematon)
    Tieteen ja koulun jne pitäisi olla rentoa, väljää humoristista, ei tiukkapipoista, vähän kuin lumilautailija paipparit olympialaisissa väljissä housuissaan, Tieteen puolellakin puhutaan leikeistä parhaimmillaan. Mutta keskuudessamme on aina niitä jotka ottaa sanaheitot ja leikit tosissaan, kirjaimellisesti..
    Ja toisaalta joka on satsannut tai lähellä sydäntä se asia, niin hällä loppuu huumori ensin. AntiID-kaveri naureskeli kamalasti kun näki miten suom fi.wikipediassa "radiohiiliajoitus" ja "iänmääritys" kappaleet:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/I%C3%A4nm%C3%A4%C3%A4ritysmenetelm%C3%A4

    ..ovat nyt täynnään "epätarkkoja" sanoja, "tuhansien vuosien epätarkkuudella alle 50 000"..jne
    jotka näyttäisi olevan kreationistisissin ymppäämiä. (En ole vieläkään korjannut, filosofinen epätarkkuuden määritelmän rajaviiva on hakusessa). Siinä mulla hymy hyyty.. ajoitusmenetelmät ovat siis liian lähellä syväntäni..

    [Mikä on epätarkka ? +-10% tarkkuudella jos näen tiellä kulkevan hevosen iän, niin se on tarkasti sanottu, mutta ihmisen pituus epätarkasti mitattu. Iänmääritysmenetelmät pääsee nykyään 0.1% tarkkuuteen parhaimmillaan (maapallon ikäiset meteoriitit). En voi sanoa sitä epätarkaksi.]

    MrKAT


    .
    • Pekka Reinikainen suhtautui vierailuihin mukavasti huumorilla. Tyytyväisiä olivat lopulta opiskelijat, Pekka ja minä. Tyytymättömiä ne jotka eivät olleet paikalla. Jostain syystä.

      Kävisikö epätarkkuuden rajaksi 5%? Ja 95% luottamusväli. Nämä kun ovat tilastotieteen maagisia lukuja ja tieteessä siksi yleisesti käytettyjä.
      • t'' on tätä

        (tuntematon)
        jumalalla on huumoria, koulunkellonsoitosta pietarin huuhailuun
  • Pelle Hermanni;)

    (tuntematon)
    Kärjistys klovnin tarpeesta on turha. Parempiakin pellejä olisi rooliin löytynyt.
    Kyllä riviesi välistä löytyy annos kaivattua viisauttakin:) Näkökulmat lienevät mahdollisesti monenlaiset, mutta rikkautta tässä keskusteluun on kaivattu.

    pee
    • Minulle jää filosofisesta keskustelusta usein hyvin pinnallinen kuva. Ja lähes aina luonnontieteitä ja -tieteilijöitä väheksyvä. Ilmeisesti luonnontieteet koetaan niin vahvaksi että lyöminen on sallittua. Yksilö luokitellaan helposti yksittäisten lauseiden ja opintoviikkojakauman perusteella. Lause "kalsium parantaa luustoa", ei tarkoita sitä ettei tämän lausuja olisi pohtinut olemisen ja tietämisen kysymyksiä. Aina ei ole aikaa eikä tarvetta käydä kaikkia olemisen näkökohtia läpi – esimerkiksi niiden jotka tuottavat tällaisia tietoverkkoja relativistien kyseenalaistettavaksi.

      Toisaalta, kyse voi olla vain siitä etten maallikkona ymmärrä nyansseja rivien väleissä. Vähän samaan tapaan kuin tässä verkkopäiväkirjassa. Taiwanilainen ei ymmärrä tästä oikein mitään. Ylihärmäläinen humanisti lukee rivit, mutta näkee rivien väleissä vain tyhjää. Minut jotenkuten tunteva osaa lukea rivien välejä, ja huomaa ehkä tekstin käsittelevän aivan jotain muuta kuin mitä riveillä seisoo. Minut hyvin tunteva näkee yllä olevassa muuttolistauksessa katkerat ja vaikeat asiat jotka olen sinne piilottanut. Itse näen kokonaisuuden, joka ei sivua muuttoa nimeksikään. Ehkä vain pitää lukea ja keskustella enemmän niin pääsen kiinni filosofian syvällisempään puoleen.
Sivun tarjoaa LiveJournal.com