?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

1. tammikuuta 2015

1. tammikuuta 2015

Oudot

Share Flag

Panopticon: Roads to the North (2014). Panopticon aloitti lähes kahden miehen bändinä. Lähes, koska molempien miesten nimi oli Austin Lunn, ja toinen heistä, lisänimeltään Skallehammaren, hoiti vain levyjen äänityksen ja miksauksen. Sittemmin jälkimmäinen Lunn on nostanut kytkintä, ja ensimmäinen alkanut syytää omalaatuista metalliaan Kentuckystä maailmalle varsin rivakkaa tahtia. Moni metallimusiikkiin vihkiytynyt toimittaja on nostanut tämän seitsemännen täyspitkän julkaisun yhdeksi vuoden 2014 metallilevyistä, eikä syyttä. Lunn on kutonut viuluja ja mustaa metallia yhdistellen varsin kiehtovasti soivan kudelman, joka parhaimmillaan vertautuu Emperoriin. Tämän levyn ongelma on se kansanmusiikki. Kaikenlaista tanhua ja jodlausta metalliin on sekoitettu, mutta tässä soikin bluegrass. Panopticonin black metal soi jylhästi, ja bluegrass sopivan kuivasti, mutta toisiinsa ne eivät tunnu liittyvän oikein mitenkään. Tämä levy vaatii vielä paljon työstämistä.

YOB: Clearing the Path to Ascent (2014). Kuuntelin YOBin edellisen levyn muistaakseni neljästi, mutta en osannut kirjoittaa siitä mitään tänne verkkopäiväkirjaan. Valtavan pitkiä kappaleita ilman selkeää rakennetta, rujoa ja runneltua valuntaa, jonkinlaista syvissä vesissä uivaa henkisyyttä. Panopticon uusimman tapaan tämä Clearing the Path to Ascent on pyörinyt vuoden 2014 kymmenen parhaan metallialbumin joukossa usein, joten täytyyhän tämän olla hyvä. Mutta kun en vaan saa otetta. Vartin mittaisten tunnelmointien ja mutaisen kitaravallin takana tapahtuu jotain hämärää. Parhaimmillaan YOB kuulostaa samealta Sólstafiriltä, mutta usein ei oikein edes itseltään. Mutta jokin tässä kouluttaa. Ihmeellinen saippuapala.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com