?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

2. tammikuuta 2015

2. tammikuuta 2015

Samaistaja

Share Flag

Kaksi omaa tietään kulkevaa, tuittuilevaa ja retkahtelevaa etsivää selvittelee väkivaltarikoksia. Pomot, kollegat ja poliitikot heittelevät risuja rattaisiin, eikä kukaan oikein tunnu ymmärtävän. Etsivistä Sarah Lindenillä on takanaan sijaiskotikierre, ja Stephen Holderilla on arpia kyynärtaipeessaan. Käsitys oikeasta ja väärästä pitäisi silti jotenkin säilyttää. Kuvio on tuttu tässä verkkaisesti valuvassa neljän kauden sarjassa The Killing, joka on jostain syystä suomennettu nimellä Jälkiä jättämättä.

Seattle on ankea, harmaanvihreä. Enimmäkseen sataa. Molemmat etsivät ovat huonoja sekä etsivinä että ihmisinä. Linden sössii kaikki ihmissuhteensa, laiminlyö poikaansa ja puree harvoja ruokkivia käsiä. Holder retkahtelee kemikaaleihin, ja morkkaa säälimättömästi sisartaan, ainoaa ihmistä joka on hänestä jaksanut nistiaikoina välittää. Murhien selvittäminen ei tahdo onnistua oikein mitenkään, ja matkan varrella ehditään käyttäytyä hyökkäävästi ties kuin montaa syytöntä epäiltyä kohtaan. Lopulta Linden sortuu pahiksen murhaan, jota Holder peittelee. Poliittisen suhmuroinnin avulla tämä painetaan villaisella, ja molemmat jatkavat onnetonta elämäänsä. Ja kaiken aikaa molemmat näyttävät verestävästä pukamaperäsuolesta kärsivän sonnin krapulaisilta ummetuspaskoilta. Näihin ihmisiin on helppo samaistua. Murhaa en kuitenkaan ajatellut tehdä.

Otson valo

Share Flag

Asettelin kameran jalustalle, suuntasin sen kohti synkän kuusikon laitaa, ja kysyin, haluaisiko Otso maalata valolla. Aikuinen kyselisi hädissään, mitä tehdään ja mistä painetaan, ja ettei vaan kallis laite hajoa, ja onko vakuutusta ja kattaako, mutta nuori vekotinnatiivi hahmotti lainalaisuudet ja riskit saman tien. Bulkkilaukaisin pohjaan, 60 ledin liikettä objektiivin edessä, ja bulkki ylös. Otso heilutti pipo takaraivolla kirrmaten valaisinta, ja kävi välillä tarkistamassa tuloksen näytöltä. Ja uudestaan, ja uudestaan. Valon liike ja kuvio alkoivat saada lainalaisuutensa. Posket punottivat osin parvorokosta, osin innostuksesta, mutta pian veijari paineli jo pellon laidassa Lotan kanssa nahistellen. Homma oli nähty, ja sen mahdollisuudet. Missä vaiheessa ihmisestä tapetaan kokeilunhalu ja kyky innostua uudesta, ja tilalle istutetaan mokaamisen pelko ja muutosvastakarva?

Sivun tarjoaa LiveJournal.com