?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

13. helmikuuta 2015

13. helmikuuta 2015

Surullinen juhla. Ihmiset, joilla on merkitys, hajaantuvat ja katoavat. Yritän silti teeskennellä samaistuvani riemuun. Saatan jopa tunteeni peittääkseni sekoilla vapaaehtoisesti sananarvaamisleikissä (peppuri ei ole mauste), ja ottaa pataan teddykarhulta. Saatan lähteä nukkuvaksi valvojaksi abiristeilylle olemaan näkymätön. Saatan peittää pakahdukseni huomatessani kontrastin arkadialaisten ja terminaaliin rynnivien paikallisten lukioiden pahanhajuisten ja mölyävien känniääliöiden välillä. Olen saanut viettää kaksi ja puoli vuotta hienojen, abiristeilymaailmaan liiankin sivistyneiden ihmisten kanssa. Penkkarit on surujuhla.

Ylevöitymistä olisi voinut jatkaa Wanhaintansseilla, mutta päätin olla toisaalla. Pienen pilkahduksen loistosta näin tänään wanhojen palatessa tanssikiertueelta. En ole koskaan nähnyt niin uljaiden ja kauniiden ihmisten laskeutuvan bussista. Ehkä tanssit olisivat olleet minulle liikaa. Olisi kastunut silmäkulma ja poski. Ehkä paitakin. Järjellekin annoin suunvuoron. Aulan tila on ahdas, ja omaiset haluavat nähdä prinssinsä ja prinsessansa. Ei sinne kaivata tyrskivää mursua peittämään kauneutta.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com