?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

25. helmikuuta 2015

25. helmikuuta 2015

Vein Otson kouluun, ja huomasin joutuneeni outoon tilanteeseen: kello ei ollut vielä edes kahdeksaa - rontti tunti yllätysaikaa! Käytin lupponi huonosti lukemalla pitkästä aikaa Hesarin verkkolehteä. Nahistuin. Ihmiset nujerretaan yhtämittaisella säästö- ja leikkaushöpötyksellä. Ihan hyvä että velkaantumista suitsitaan, mutta yhteen ääneen huutavat wannabeiiroviinaset suistavat allikkoon. Ihmiset passivoituvat toivottomuudessaan juuri nyt kun pitäisi touhuta. Tehdä ihan mitä vaan, kunhan liike jatkuu.

Leikkaustavoitteiden päälle jos vielä sattuu lukemaan Jani Kaaron kolumnin, päivän voimavaroista on puolet syöty. Kaaro oli joskus paras suomeksi kirjoittava tiedetoimittaja - monipuolinen, asiansa osaava, tiukka ja kriittinen, mutta myös rennonletkeä ja hauska. Nyt sama tarkoitushakuinen poliittinen valitusvirsi on toistunut vuosien ajan – tämä uusin tosin kumisee vain tyhjyyttään. Mielipiteiden tueksi ei näköjään enää tarvita edes agendaan sopivia, valikoituja tutkimusartikkeleita. Surullista.

Lukiossa oli tänään askartelupäivä. Ensin bilsa kakkosessa leikattiin ja liimattiin DNA-malli kirjanmerkiksi. Lapsellinen, edullinen ja ilmeisen mieleenjättävä ja tehokas tapa oppia. Mantsa nelosessa tutustuttiin maastokarttoihin, ja askarreltiin paperikarttojen koordinaattien käytön tueksi kalvoruudukko museotavaralle, piirtoheitinkalvoille. Tavoitteena on tuijottaa maastokarttoja ja niiden sähköisiä kaksosia niin pitkään, että kartan esittämä maisema alkaa piirtyä silmien eteen symbolien sijaan. Opettajaa ei näillä tunneilla juuri tarvita, joten otin joutessani kuvia sormista, kynistä, saksista ja papereista.

Opekokous sujui rattoisasti. Niin ne aina sujuvat, vaikka protokollaan kuuluu kitistä ja hohhoijatella. Ei lukion opettajan työssä ole oikeastaan mitään vastenmielistä. Kokeiden arviointi ja yo-kokeiden valvonta kuuluvat monen ykkösinhokkeihin, mutta kokeita ei ole pakko pitää, ja yo-valvonta on minusta suuri kunnia. Kun kaikki latistetaan hajuttomaksi ja mauttomaksi, kirkossa soi kevythevi, ja armeijan soppatykki sylkee burgereita ja pitsaslaisseja, yo-kisat on sotia muistelevan itsenäisyyden juhlinnan lisäksi ainoa perinteikäs ja arvokas tilaisuus. Oikein käytettynä yo-koe on yhteishengen ja yhteisöllisyyden luoja.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com