March 10th, 2015

99 päivää kesään: päivä 17

Satsasin eilen iltalenkkiin, ja jätin tämän päivän oppitunnit ovenkahvapedagogiikan varaan. Mantsa kakkosessa Eurooppaa, ravinnon riittävyyttä ja energiantuotantoa. Mantsa kolmosessa hyvät esitykset väestönkasvusta ja ravinnon riittävyydestä, ja räjähdysaltis keskustelu kehitysavusta. Nostin ohimennen esiin Dambisa Moyon, ja kehitysavun kaksi puolta. Bilsa ykkösessä evoluutio loppuun ja kertaus. Bilsa kakkosessa soluhengitys, käymiset ja luolamiesharjoitus. Sitten huoltotöitä labrassa, ja moottorimarssia kerholle ja päiväkodille. Otsoa oli lämitty tennispalolla vatsaan. Laura oli terrorisoinut Naavannuppujen päiväunta hoilotuksellaan. Lotta oli puuhannut taas matikkaa. Olisi jo koulutyttö, mutta ei ole päässyt vielä edes eskariin.

Dambisa Moyo, Norman Borlaug, Erasmus Darwin, Rosalind Franklin, James D. Watson, Stanley Miller, Yi-Fu Tuan, Adolf Erik Nordenskiöld, Alexander von Humboldt, Pehr Kalm, Lars Levi Laestadius. Olen ottanut viime aikoina lukion tunneilla entistä enemmän esiin ihmisiä ja heidän taustojaan - ihan lapsuudesta johtaen. Tarina oppimisen välineenä tuntuu olevan unohdettu, ehkä jopa paheksittu. Minusta sen pitäisi olla keskiössä. Onko olemassa muuta kuin ihmisiä ja heidän tarinoitaan?