?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

14. maaliskuuta 2015

14. maaliskuuta 2015

Toipumispäivä. Järjestäytymispäivä. Ja marketpäivä. Olisikohan peräti kolmas kerta Otson syntymän jälkeen, kun työntelimme ostoskärryjä Katin kanssa kahdestaan. Kun nälkä tuli, päätimme antaa sopivasti tyrkyllä olleelle Rossolle mahdollisuuden. Olen käynyt Rossossa viimeksi silloin kun siellä syötiin alkuraaste ja ihana BBQ Chicken pannupitsa. Nyt siellä syödään antipastoa, toisenlaista raastetta. Tilasin "jättiläisen isompaan nälkään", Smokin' Gun Sandwichin. Ovat jättiläiset kutistuneet. Tai nälät.

Vatsataudin heikentämänä tulevan kahden ja puolen kuukauden työmäärä saa polvet kalkattamaan. Elämän parasta aikaa, mutta niin pirun pelottavaa. On haettava sytykkeitä menneisyydestä. Gradu oli suoritus, jonka ei pitäisi olla ihmiselle mahdollinen, mutta tein sen silti. Ensimmäinen epäonnistunut yritys sai yliopiston väen kääntämään selkänsä, ja jäljelle jäi vain muutaman läheisimmän tuki, ja sisälläni leiskunut vimma. Tai jos haen jaksua kauempaa, voin pohtia kysymystä, jonkä ääreen kehotan lukiolaisia palaamaan: kuinka moni esi-isistäni jäi lapsettomaksi? Abrahamista ja Eevasta, tai RNA-molekyylistä lähtee ketju, joka lukemattominen valintojen ja sattumien kautta päätynyt minuun. Olemassaoloni on paljon epätodennäköisempää kuin tuhannen loton päävoiton kuittaaminen peräkkäisinä viikkoina. Silti olen. Mahdottomasta tuppaa tulemaan välttämättömyys.

Ensivaikutelma biologian reaalikokeesta petti. Samaa skeidaahan ne tehtävät ovat kuin aina ennenkin. Itse pitäisi kaikki tehdä! Ei auta, tilanne vaatii brutaalimpaa arviointimusiikkia: 1) Primordial: Imrama, 2) Satyricon: Now, Diabolocal, 3) Be'Lakor: Of Breath and Bone, 4) Cannibal Corpse: Evisceration Plague ja 5) Triptycon: Melana Chasmata. Lauantai-illan huumaa.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com