?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

19. maaliskuuta 2015

19. maaliskuuta 2015

Univelka auttaa työssäjaksamisessa, sillä ajantaju menee, eikä itsekriittisyys kiusaa. Aamun mantsan tunnista muistan lähinnä sen, että yritin pitää itseni hereillä, ja tunsin voitonriemua siitä, että Ida pilkki pahemmin. Aiheena saattoi olla alueellinen erilaistuminen. Bilsa ykkönen sujui kitaristitermein "lämpösestä kohdasta kaulan keskivaiheilta louhien" ja mantsa nelonen perseellä puristaen. Kesken oppitunnin havahduin, ja kävin läpi opiskelijoiden ilmeet. Ei kauhua, ei naamapalmuja - saatoin vetää oikeasta aiheesta, ainakin oikeasta oppiaineesta. Kiitos älykkään suunnittelijan. pääsin loppupäiväksi happimyrkytykseen.

Puolenpäivän jälkeen suuntasimme Jasmiinan ja Roosan kanssa Lähtelänojan aurinkoisille penkoille. Valkjärven kenttätöissä olen saanut kerta toisensa jälkeen yllättyä, miten hanakasti lukiolaiset oppivat asioita kun pääsevät tekemään itse omilla käsillä. Sain huseerata päällysmiehenä Jasmiinan ja Roosan tehdessä tutkimusta ammattilaisten tavoin. Jotain tuloksiakin jo saatiin. Vesi oli kylmää ja lähes kirkasta, ei missään nimessä merkittävästi Valkjärveä kuormittavaa. Sähkönjohtavuus nousi hieman alajuoksua kohden, mikä kertonee hulevesien vaikutuksesta. Etelästä Lähtelänojaan laskeva sivuoja vaikutti sen sijaan yhtä kuonaiselta kuin viime vuonna, ja haisi Roosan mielestä labrassa vahvasti lehmältä. Kun oikein pinnistin, sain pistävän AIV:n tai navetan tuoksun erottumaan. Liuennutta happeakin oli omituisen vähän. Ravinne- ja bakteerianalyysit kertonevat enemmän.

Olen luovuttanut lopullisesti yrityksissäni ymmärtää Otson pelimaailmaa. Olen enemmän tällainen Word ja Excel -seniili: "Kun eihän ne nuoret osaa hyötyohjelmia käyttää, ja niin pintapuolista on se netinkin käyttö". Mutta nyt saattaa löytyä yhteistä ruutuaikaa, sillä Otso löytänyt Myytinmurtajat. Katsomme kaikki tuotantokaudet, ja räjäytämme salpietarilla puutarhatontun.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com