?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

25. maaliskuuta 2015

25. maaliskuuta 2015

Huonosti nukutun yön jälkeen edessä oli kaksi koevalvontaa ja opekokous. Pelkäsin silmämunien muljahtelevan ja pokasahan soivan, mutta tajuissani sinnittelin, kokouksessa jopa osa aisteista avoinna. Väistämättömät säästötoimet synkistivät mielen. Uusi keskiasteen rahoituslaki olisi palkinnut asiansa hyvin hoitavia kouluja, joten lukiomme tilanne olisi sen myötä näyttänyt valoisalta. Mutta sepä torpattiin, ja nyt kaikki ovat saman tasapaksun juustohöylän jyystettävänä. Miksiköhän juuri juusto?

Vapaaehtoisesti, mutta sydän verta valuen ehdotin neljää ryhmää vähennettäväksi. Kursseille riittäisi suorastaan hämmentävän innokkaita tulijoita, mutta ensi vuonna osa on käännytettävä ovelta: opiskelet sitten seuraavassa elämässä, tai menet sellaiselle täytekurssille, joka kiinnosta ketään. Neljän ryhmän vähentämisen jälkeen bilsaa ja mantsaa jää vielä 29 ryhmää, ja uuden tuntijaon toteuduttua ehkä 23, joten ei tämä maailmanloppu ole. Mutta kokonaisuus oli mietitty tarkkaan. Nyt se rampautuu. On vaikeampaa ylläpitää innostusta. Mikähän tämän motivaatioleikkauksen hinnaksi on laskettu leikkauslistoja tehtäessä?

Jätän kokeet imeltymään, ja pakenen todellisuutta kirjoihin, toisten todellisuuteen. Lukulistalla pinnalle ovat pykineet Ullica Segerstrålen Nature's Oracle, kirja William Hamiltonista, Nick Daviesin Cuckoo, ja uusi kirja Behemothin Nergalin, Adam Darskin eriskummallisesta pään sisällöstä, mutta ne kaikki vaatisivat virkeämmän mielen. Näiden sijaan käteen sattui Harri Kettusen ja Elina Vuolan toimittama kirja latinalaisesta Amerikasta. Poimin sieltä luvut feminismistä, vasemmistohallituksista, alkuperä, kansakuntien synnystä ja osallistavasta kuvataiteesta. Perustelen tämän sanalla, jolla Laura perustelee kaiken: koska!

Sivun tarjoaa LiveJournal.com