?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

27. maaliskuuta 2015

27. maaliskuuta 2015

Epätodennäköinen. Moodivilkaisu työhuoneen ikkunasta ruokinnalle. Noin kuusikymmentäkaksi pikkuvarpusta ruokailee ruokinta-automaatin alla, ja kymmenkunta automaatilla. Puissa pyörii puolen tusinaa talitinttiä ja sinitinttiä. Joku harakka tai varis pompottelee etäämmällä. Vilkaisu tänään. Ei lainkaan pikkuvarpusia, ei tinttejä, ei harakoita, ei variksia. Ruokinnalla kököttää viherpeippo, ja omenapuussa toinen. Omppopuussa viherpeipon takana hypähtelee yksinäinen vihervarpunen. Puun toisella laidalla hirssiapajia silmäilee hemppo. Viherpeippo on tälle talvelle uusi laji, enkä ole koskaan nähnyt ruokinnalla yhtä yksilöä enempää. Vihervarpunen on niin ikään tälle talvelle uusi. Hemppoa en ole nähnyt pihallamme koskaan, enkä kovin lähelläkään. Näiden lajien esiintymisessä ei käsittääkseni pitäisi olla korrelaatiota. Mikä on tämän havainnon todennäköisyys?

Marginaalinen. Juha pahoitteli tänään kokeessa, ettei ollut viivottimen puutteessa tehnyt konseptiin marginaaleja. En olisi huomannut. En ole koskaan huomannut marginaalien olemassaoloakaan. Mihin marginaaleja tarvitaan? Paperi on luettavampi ilman ristikoita. En kuitenkaan lähde vähäpätöistä asiaa enää digivallankumouksen alla poisopettamaan, sillä poisoppiminen on oppimisen tuskallisin muoto. Lukioon tullessaan suuri osa nurmijärveläisnuorista on sitä mieltä, että ilmastonmuutos johtuu pääosin otsonikerroksen ohenemisesta. Väännän sitten rautakangesta, että ei ole, se on jonkin lepsämäläisen koulukunnan harhaoppia. Uusi oppi menee mantsan ykköskurssilla perille, mutta kolmoskurssiin mennessä otsonikerroksen oheneminen on palannut pääsyylliseksi. Aloitan mouhoamisen uudelleen: unohtakaa koko otsonin olemassaolo, se on ihan marginaalinen!

Erilainen. Yövissy on ollut minulle liian kevyt, liian imelä, liian disni. Nyt kun ovet ovat käyneet, luonne alkaa löytyä.Vissy erottuu nyt muista sinfometallisteista, joissa on naislaulaja. Marco Hietala, kuorosotaleikkeihin alentunut vanhan liiton Tarot-mies, Vissyn paras laulaja, on saanut rinnalleen tyrmäävän hollantilaisen amatsonin. Hullu ropellihatuntekijä, kitaraansa lyhyempi kiteeläinen, pillipiipari maahinen ja elävä rumpukone – kaukana ovat ne tukkaheviajat, jolloin bändiin ei päässyt, ellei 40-senttinen pehko ollut musta, kihara ja wetlook. Erilaisista ihmisistä koostuvat yhtyeet tekevät erilaista musiikkia.

Viimeinen muistikuvani Petri Wallista on Joensuun laulurinteeltä. Mies vingutti jousella kitaraansa 15 minuuttia keikka-aikansa päättymisen jälkeen. Järjestäjät pyörivät lavan reunalla kelloaan naputtaen. Ulkomaanelävien piti päästä lauteille. Ei liene silkkaa sattumaa, että basistina oli mies, jota tukevammin ei voi maan pinnalla seistä, ja rummuissa viaton pikkupoika.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com