?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

31. maaliskuuta 2015

31. maaliskuuta 2015

Aamusella bilsa ykkösen kaksiosainen koe. Ensin pari tehtävää perinteiseen tapaan nippeliä muistista hamuten, sitten toinen kaikin käytettävissä olevin reitein tiedon valtaväylille. Ensimmäinen osa meni paremmin, mutta minulle jäi sellainen tunne, ettei mikään mennyt hyvin. Ensinnäkin, sammutan tulipalon yhä väärin. Selvästi syvällisimmin oli osattu asiat, jotka väänsin kangesta valkotaululle kuvioita piirtäen ja asiasta semikuiviin kaskuihin lipsuen. Sellainen on onttoa pänttäämistä ja pulpetissa jumittamista, joka tukahduttaa oppimisen ilon. Asiat, joita opiskelijat työstivät ryhmissä toisiaan kommentoiden, oli osattu selvästi heikommin. Ekosysteemiasiat, jotka opiskelijoiden oli tarkoitus lukea itse kirjasta, olivat kirkkoslaavia lähes kaikille.

Toiseksi, minusta kokeista voisi luopua kokonaan. Ne vievät aivan liikaa huomiota itse oppimiselta. Ymmärrän toisaalta myös sen, että kokeessa kilpailuhenkisyys muuttuu hyväksyttäväksi, jopa toivottavaksi, joten se herättää oppitunneilla puutuneetkin yrittämään. Olisikohan peräti niin, että pelillisyyttä opiskeluun toivovat puhuvat itse asiassa juuri kilpailuhenkisyyden hyväksi käyttämisestä? Saatan tosin myös purkaa tässä traumojani, sillä en ole koskaan oppinut tekemään kokeita. Opiskelijat puhuvat käytävillä innokkaasti matikan, kielten ja monen reaaliaineiden kokeista: ”Teitkö kutosen, mitä sä siihen laitoit?” Bilsan ja mantsan kokeista en muista kuulleeni yhtään lauseenpartta. Koetehtävät ovat valuneet kuin kannettu vesi hanhen korvasta.

Sitten ämpärien tiskausta, purkkien järjestelyä ja vekotinten huoltoa. Tähän tämä elämä on mennyt. Keväisin tiedostojen ja paperien siirtely saavat kaverikseen vesikuppien vekslaamisen. Huomisesta maastokeikasta tulee litslätsholotnainen, mutta seura on onneksi laadukasta; Vivian, André ja Aleksi pääsevät ammentamaan kuravettä Valkjärven länsirannan puroista.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com