?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

7. huhtikuuta 2015

7. huhtikuuta 2015

Luultavasti kaikkien aikojen intensiivisin lukiojaksoni alkoi. Kahdeksaksi lukiolle, ja haukottelujen säestämänä munuaista ihmisen biologian jatkokurssilla. Tätä ryhmää ajattelin etukäteen laiminlyödä julkeasti, vetää vanhalla kaavalla, mutta en sittenkään henno. Kivoja ihmisiä, vaikka väsyneitä. Torstaina jos saisi munuaisia leikkuupöydälle, niin ponkaisisi aamu terhakkaammin matkaan. Sitten biologia ykkösen avaus, ja hankala kysymys: mitä elämä on? Jokainen osasi hakea pihalta yhden elävän, yhden ei-elävän ja yhden kuolleen kappaleen. Ruokatauolla varasin vierailun Kaisaniemen kasvitieteelliselle puutarhalle, tilasin Luonto-Liiton suurpetolähettilään vierailulle, yritin saada tullaukseen juuttuneen paketin liikkeelle, ja kyselin mahdollisuuksia päästä vierailemaan jätevedenpuhdistamolla. Juuri ennen tunnin alkua paransimme Keken kanssa maailman. Lupasin ottaa Baltian-Puolan reissulta tuhansia valokuvia. Samalla sain viestin, jossa pyydettiin kuvaamaan Razorbladen konserttia. Liikahtanen siihenkin. Sitten mantsa kakkonen, jossa hieman kuollut tunnelma. Jaksonavauskoomaa, toivottavasti. Johdattelin vain kurssiin, ja otimme Afrikan valtiot työn alle. Bilsa kutosella havahduin kesken tunnin kurssin järjestelyjen monimutkaisuuteen. Täytynee yksinkertaistaa. Oli tarkoitus aloittaa esteettisesti Home-elokuvalla, mutta unohdin blu-rayn kotiin. Siispä kulutustehtäviä. Bilsa kolmosella kertasimme luokittelua, jotta monimuotoisuuteen liittyvät asiat sujuisivat jouhevammin. Päivän kuluessa lisäksi muutama itsenäinen suoritus alkuun, kahden Valkjärvi-ryhmän aikataulujen säätöä, ja edellisen koeviikon it-ongelmien setvintää. Päivän päätteeksi huomasin hukanneeni Valkjärven muistiinpanot, ja kaahasin hädissäni kotiin. Löytyivät. Kamerarepusta ja Dropboxista. Helpotti. Kahdeksassa tunnissa ehtii tapahtua paljon.

Kotimatkalla auton tuulilasissa suhahti. Sitten läpsähti, ja mieleeni tallentui leveä, kontrastikas petolinnun siipi. Jokin hässäkkä jäi kieppumaan peräaaltoon. Olin tuskin saanut pysäytettyä pientareelle, kun hässäkkä nousi siivilleen, ja lähti kauhomaan määrätietoisesti kohti Kuhajärven peltoja. Piekana. Tuntureiden sopulinpurija oli lähtenyt kuusen oksalta matalalentoa tien yli, eikä ollut osannut ennakoida etelän ihmisen vauhtia. Siipi osui tuulilasiin, ja lintu liukui katolta tielle. Ei käynyt kuinkaan.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com