?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

10. heinäkuuta 2015

10. heinäkuuta 2015

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni Mixmaailmaan, josta siirryin pian tänne Verkkopäiväkirjaan. Aloin kutsua kirjoituksia (joissa on ollut joskus vain kuvia) lastuiksi, jotka voisin vapauttaa poukkoilemaan ajan virtaan. Tahti on ollut hidas, sillä lastuja on kertynyt vain 2004, pari sataa vuodessa. Toisaalta, monien kirjoittaminen on vienyt päiviä, jopa viikkoja, ja mittaa on kertynyt sen mukaan. Silloin tällöin olen suunnitellut elämääni Verkkopäiväkirjan ehdoilla. Kymijoen melontaretkille (I ja II) tein reittisuunnitelman lastun kuvasuunnitelman pohjalta. Melkoisen määrän puisevia kirjoja, levyjä ja elokuvia olen lukenut, kuunnellut ja katsellut loppuun, koska Verkkopäiväkirja on vaatinut tutustumisen koko pökäleeseen.

Alussa lastujen vuolentaa paheksuttiin. Tällainen paljastelu ei ole sopivaa. Ei ainakaan opettajalle. Huoli on ollut turhaa, sillä yksittäisen ihmisen tarkoituksellisen sekavasti kirjoitetut, ja mediaseksikkäitä aiheita kiertävät ajatukset kiinnostavat näiden kymmenen vuoden aikana syliin tursahtaneen tarjonnan seassa vain harvoja. Enimmäkseen Verkkopäiväkirjan laskuri on nakuttanut 20-40 kävijän päivätahtia, jos amerikkalaisia robotteja ei lasketa. Välitön poistumisprosentti on huidellut 90 molemmin puolin, mikä tarkoittaa, että vuorokauden aikana noin kolme ihmistä on viihtynyt lastuilla useamman sekunnin ajan. Voisin myydä täältä palstatilaa: ”Haluatko piilottaa pimeimmät salaisuutesi? Laita ne Sipuran Verkkopäiväkirjaan!”

Itselle kirjoittaminen, omin ehdoin, omin aikataluin, omin säännöin, jopa omaa kielioppia soveltaen on ollut terapeuttista ja kasvattavaa. Vaikka potentiaalinen julkisuus on pakottanut jonkinlaiseen laadunkontrolliin, vapaudella on kääntöpuolensa: en osaa enää kirjoittaa normaalisti. En osaa kirjoittaa myyvästi, enkä kohdeyleisölle. En tekstiä, jonka on oltava ensisijaisesti ymmärrettävää. Olin tovin tekemässä pätevän ryhmän kanssa oppikirjaa, mutta jo alusta lähtien oli selvää, etten hallinnut sellaista. Kun on vuosia yrittänyt kirjoittaa tekstiä kiemurrellen, ja yrittäen piilottaa sanottavaansa mutkiin ja viestejänsä sedimentteihin, oppikirjasta tulee väistämättä antioppikirja, joka takuuvarmasti estää oppimisen. Samalla olen luopunut lapsuuden unelmastani, tietokirjan tai romaanin kirjoittamisesta. Tämä tässä on nyt se unelma. Verkkopäiväkirja saa lisää lastuja niin kauan kuin nykyinen ulkoasu toimii. Kun Livejournal modernisoituu, tulee loppu. Kaikki lastut kymmentä ensimmäistä lukuun ottamatta olen tallentanut pdf:ksi, ja tulostanut ne paperille kansioon. Jonkinlainen elämäntyö. Sekin.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com