?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Kokoillan vaellus

Kokoillan vaellus

Previous Entry Share Next Entry

Cheryl Strayedin kirja Villi vaellus tuntui elokuvakäsikirjoitukselta. Se oli road movie, kasvutarina, jossa oli alku, ja ilmaan, huomattavasti alkua ilmavampaan tilaan roikkumaan jäävä loppu. Mutta kantaisiko se? Tarina ei ole millään lailla erikoinen, ei dramaattisuudessaan ja tyhjentävyydessään likimainkaan Erämaan armoille -elokuvan kujanjuoksun luokkaa. PCT:n kävelee moni, ja moni kokee taatusti saman tuskan ja vapautumisen kuin Cheryl Strayed. Pääroolin esittäjän pitäisi olla Oscar-tasoa, säveltäjän tulisi olla vähintään Eddie Vedderin poika, ja leikkaajan täytyisi löytää ylittämättömän mukaansatempaava rytmi.

Monsteri, ihan liian painava rinkka. Siihen osaan samaistua. Ensimmäisellä vaelluksellani kasasin 35 kiloa tuiki tarpeellista roinaa mukaani, ja tiesin ensimmäisen 200 metrin nousun jälkeen, että joko luovuttaisin tai kuolisin. Varsinaisen vaeltamisen kuvaamisessa elokuva epäonnistuu, tai se ei edes yritä sitä. Elokuva ei kerro kävelemisestä. Se ei pysy polulla. Se on sarja kohtaamisia, joita nivotaan yhteen takaumilla. Musiikkina ovat kaskaat, kojootit, kivien napse, tulen räiske ja sadepisarat. Ja takaumissa kaupungin syke. Leikkaajan työtä ei huomaa. Reese Witherspoon osaa ammattinsa, eli on - Antero Mertarannan sanoin - ilmiömäinen. Wild on elokuva, joka ei kasva suureksi, mutta sen katsoja voi kasvaa. Wild on elämänsuuntaelokuva.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com