?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – keskiviikko 10.6.2015

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – keskiviikko 10.6.2015

Previous Entry Share Next Entry

Havahdun klo 5.45. Puhelimen piti herättää klo 5.25. Tekniikkaan ei voi luottaa. Mutta hätää ei ole. Olen pakannut kaiken autoon valmiiksi, eikä aikatauluja lähiaikoina tunnusteta. Yritän selittää pystyyn ponkaisseelle Lauralle lähitulevaisuuden rakennetta: iskä lähtee yhdeksäksi vuorokaudeksi reissuun pohjoiseen. Laura nyökyttää, vaikka ei taatusti ymmärrä ajan määrää, eikä matkan tarkoitusta. Kumpaakaan ei kenties voi ymmärtääkään. Lähden katselemaan maisemia, verestämään vanhoja muistoja ja tukevoittamaan niitä uusilla. Jarkko lienee enemmän lintujen perään, mutta saatan minäkin niitä vilkaista.

Matka taittuu sarastuksessa. Aurinko porottaa silmiin, +12 °C. Kello 6.25 puhelin ryhtyy herättelemään. Ihmiseen ei voi luottaa. Äkkinäisempi nuoruuden palvoja saattaisi luulla, että iän karttuessa matkanteko muuttuu puisevammaksi: kaikki on jo nähty. Asia on toisin. Tie Nurmijärveltä Iittiin oli kolmisen vuotta työmatkani, ja tie Iitistä Joensuuhun vähän aiemmin matka kodin ja opiskelupaikan välillä. Matkalle mahtuu paikkoja joissa olen joutunut melkein kolariin, paikkoja joissa olen saanut sakon, paikkoja joissa olen istunut autossa pientareella odottamassa lumituiskun taukoamista. Muistan matkan varrelta satoja lintuhavaintoja, karhun ja kymmeniä syvällisiä keskusteluja ihmissuhteista. Kolmetuntinen aamuajo on kokoilllan elokuva.

Nostalgian huumassa ja tunteiden myrskyssä paahdettuani olen perillä Lappeenrannassa etuajassa. Jarkko seisoo koivun juurella valmiina, eikä matkanteko kuulumisia vaihdettaessa ainakaan hidastu. Pakollisen pysähdyksen Joensuun Prismassa yleiset syyt vaativat. Burgeri Hesestä ja kahvipannu kaupasta. Kajaanissa kehitämme keinotekoisen jännityksen bensavalon hehkuessa. Keinotekoisen, sillä peräkontissa on kanisterillinen nestettä satojen kilometrien etenemiseen. Kuusamoa lähestyttäessä alkaa ripeksiä. Oulangan porteilla sataa jo reippaasti ja on pimeää. Määritämme kipurajan: jos mökki leirintäalueella maksaa yli 50 euroa, laitamme teltan metsän laitaan. Mökki maksaa 48 euroa. Kuuntelen kesäyössä Jarkon kuorsausta ja sateen ropinaa. Leppälintu laulaa, ja kuukkeli höpöttelee. En osaa arvostaa Metsä-Lappia. Huomenna maisema vaihtuu. Pääsen elementtiini.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com