?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – torstai 11.6.2015

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – torstai 11.6.2015

Previous Entry Share Next Entry

Sade on tauonnut. Tuhtia kuorivaatetta ylle, ja Kiutakönkäälle. Koskikara puikkelehtii yli kuohujen, mutta virtavästäräkkiä ei näy. Yritän riuhtoa jonkinlaista potrettia kohisevasta koskesta, ja turhaudun. En vaan osaa. Sähellän jalustan, harmaasuotimien ja lankalaukaisimen kanssa niin innokkaasti, että koskelle aamukävelylle tulleet ihmiset vetäytyvät metsän kätköihin. Luulevat meitä Into Konradeiksi. Eivät tahdo ikuistua ikuisiin maisemakuviin. Jarkko löytää partaalta sateen masentamia, pisaroiden nöyristämiä, mutta dolomiitista ystävän löytäneitä neidonkenkiä. Kämmekät jaksavat aina hullaannuttaa eksoottisuudellaan.

Matkaan. Kemijärven ja Sodankylän välillä vastaan tulee pitkä letka värikkäitä autoja, Sirkus Finlandia. Ihmisiä, jotka elävät rakkaudesta lajiin. Sodankylä vaikuttaa kuolleelta, festarikaupungiksi. Porukka lienee katsomassa leffoja, tai toipumassa niistä. Ihmiset, jotka elävät rakkaudesta lajiin. Me poikkeamme Ivalossa reitiltä. Rakkaudesta lajeihin. Käymme etsimässä Tiirassa ilmoitettuja pikkusirkkuja. Laji olisi elis molemmille. Luen ensin karttaa väärin, ja päädymme ei-mihinkään. Sitten löydämme oikean paikan: teollisuusalue, pääsy kielletty. Ajellessamme takaisin päätielle haen kaikki Suomen pikkusirkkuhavainnot. Silmä poimii listasta äskeisistä kartoista tutun paikan: Neitiaapa. Havainto on jo vanha, mutta paikka on lähellä, joten poikkeamme. Jarkko soittaa puhelimesta pikkusirkun laulua. Pian laulajia on kaksi. Piilotteleva lintu tulee suolta lähemmäs tietä. Varsin tavallisen näköinen pikkulintu paikassa jollaisia Suomi on tursullaan. Suorutakossa. Silti eksoottinen elämys.

Rajan tuntumassa otamme energiaa autolle ja äijille. Ailegasburgeri Annukan grillistä pilkkaa lihapiirakkamausteillaan burgereita, mutta maistuu hyvälle. Sitten Norjan puolelle, ja taas kerran tuttu havainto. Miten on mahdollista, että Suomen puolella on vain rääseikköä, mutta Norjan puoli joesta tuntuu Keski-Euroopalta (vaikka siirrytään vain kymmeniä metrejä pohjoiseen)? Lampaiden hoitamat niityt ovat kauniita, ja talot hyvin hoidettuja. Maisema joen paremmalla puolella on vauras, mutta siinä ei näy raha. Olemmeko me suomalaiset tyhmiä, vaiko vain sivistymättömiä, epäesteettisiä ja välinpitämättömiä?

Kohteessa. Tuuli lähentelee myrskyä. Siirryn kolmen takin taktiikkaan: alla ohut kuoritakki, välissä taukotakiksi tarkoitettu kevyt toppatakki ja päällä paksumpi kuoritakki. Kaikki mustia. Housut, pipo ja hanskatkin ovat mustia, joten päätän käyttää maastokenkinä Calvin Kleinin punaisia tennareita. Keskustelemme tovin edesmenneen virolahtelaisen rovasti Lauri Leikkosen kenttävaatetuksesta. Pyhän messun Leikkonen piti ykköspuvussa. Arkisempia rovastin askareita hän hoiteli kakkospuvussa. Lintuja hän rengasti kolmospuvussa, ja jos oli riski ryönääntyä, kuten vesilintuja verkolla veneestä pyydystettäessä, hän käytti nelospukua. Pukua kuitenkin. Hävetkööt harsukarvaiset hienhajuiset ituhipit. Linnuillakin on tähän aikaan vuodesta juhlapuku.

Tuulen viuhuessa kierrämme Nessebyn kirkon takaista niemeä. Vuorovesiranta kiehtoo, vaikka roskien määrä harmittaa. Muutama ristisorsa, merimetsoja, merikotkia ja hautausmaalla poikasiaan lämmittävä meriharakka. Ja varpusia. Joka paikassa Ruijassa on varpusia. Eteläisestä Suomesta kadonneet varpuset ovat tulleet tänne. Ajamme Ekkerøylle, ja pystytämme teltan. Kasaamme narujen päälle lohkareita, ja lähdemme jyrkänteen partaalle. Pikkukajavien tuttu nenäsointinen nauru saa hyvälle mielelle. Mutta missä ovat kajavakolonian muut linnut? Jokunen riskilä vedessä pörrää, mutta karimetsotkin puuttuvat. Haaveilen valaista. Jarkon ensimmäisen retkikunnan näkemät miekkavalaat sykähdyttäisivät. Vetäydymme telttaan, missä havaitsen puutteen varustuksessa: korvatulpat. Tuuli paukuttaa telttakangasta rajusti. Olemme rautatietunnelissa. Unessani.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com