?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – perjantai 12.6.2015

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – perjantai 12.6.2015

Previous Entry Share Next Entry

Sääennuste povaa tuuliselle kelille jatkoa, joten siirrämme Hornøya-retken huomiseen, ja ajelemme suosikkimaisemissani rantatiellä Hamningbergiin. Lintujen määrä saavuttaa koomisia piirteitä. Merikotka istuskelee tiellä, rannassa kelluu satojen isokoskelojen lauttoja, kahlaajia vilistää rantaviivassa, ja ulapalta voisi löytää vaikka mitä, jos viimakyynelten takaa jotain erottaisi. Lokkeja jallittavia merikihuja tuntuu olevan enemmän kuin viime kerralla, mutta vesipääskyjä ja isokihua ei näy.

Poikkeamme matkalla Vardøssä ostamassa liput Hornøyalle puksuttavaan Hornøya-nimiseen paattiin. Saareen vievä tunneli on jännä. Putki laskeutuu 88 metriä alas meren pohjaan, ja nousee 2890 metrin päässä pintaan saaressa, jonka täyttää idyllinen pikkukaupunki. Löydämme satamasta perkeitä kyttäävien harmaalokkien ja pikkukajavien joukosta kaksi isolokkia, ja Ben Hur-nimisen kalastusaluksen vanavedestä muutamia myrskylintuja. Rantarakennusten spraymaalitaitelijat palkkaisin isolla rahalla koristelemaan Nurmijärveä. Maisemaa hallitsee kuitenkin NATO, erityisesti kukkulan päällä monumentaalisesti möllöttävä Globus II tutka, jota tiettävästi käytetään Venäjän ballististen ohjusten tarkkailuun. Ollaan idempänä kuin Suomen itäisin kolkka, ja matkaa Venäjän maaperälle on alle sata kilometriä. Norjalle NATOon kuuluminen ei silti ole ongelma.

Maiseman jylhyys Hamningbergin tiellä hengästyttää. Pahdat kohoavat korkeuksiin, ja tie puikkelehtii kivipaasien keilastossa. Varanginvuono taittuu pian Barentsinmereksi. Kaukana pohjois-luoteessa on Huippuvuoret, koillisessa Frans Josefin maa ja idässä Novaja Zemlja. Sinne kuoli keripukkiin sairastunut alueen uhkarohkea tutkimusmatkailija Willem Barents, jonka rintakuva pönötti yksinäisenä Vardøn satamassa. Jarkko huomauttaa linnutkin ylittävästä kiinnostuksestani historiaan, mihin en voi kuin nyökätä toteavasti. Historia oli suosikkiaineeni koulussa. Maantieteen löysin vasta yliopistossa, mutta olen jo teininä ajatellut kaiken sijainnista rakentaen. Maa ja nykyisin myös jää ovat tästä paikasta kaukana, ja vastatuuleen vyöryvät mainingit sen mukaiset. Linnusto saa lisää merellisiä piirteitä, ylväimpänä kaikista ulapalla saalistelevat suulat. Olen seurannut kunnioittaen räyskän kalastusta Suomenlahdella, ja kirjokalastajan touhuja Egyptissä ja Ugandassa, mutta suulan sukellus on majesteettisuudessaan omaa luokkaansa. Laskeudumme kivilinnoituksilta raikkaiden tunturijokien laaksoihin ja dyynirannoille, ja nousemme uudelleen terävien lohkareiden labyrinttiin. Ainakin tähän aikaan vuodesta tämä maailmankolkka on paratiisi.

Hamningberg on hiljainen ja tuulinen. Kuvaamme tyrskyjä, ja asetumme kivikkoon ihailemaan maininkeja ja niiden seassa viilettäviä lintuja, erityisesti suulia. Aaltojen seasta pomppii esiin juhlapukuinen jääkuikka. Ahavoittavan merituuliannoksen jälkeen lähdemme ajelemaan viipyillen ja pysähdellen takaisin. Päätämme peseytyä tunturipurossa, tuoreessa sulamisvedessä, ja käymme siitä virkistäytyneenä iltakävelyllä aurinkoisella tunturiylängöllä. Ihmettelen puikoiksi rapautuvaa punaruskeaa kiveä, joka muodostaa tuntureille älykkään suunnittelijan infrastruktuuria. Tunturikihut ovat tähän aikaan arkoja kuvattavaksi. Siimahäntä on ollut suosikkilintuni siitä lähtien kun näin kuvan Einari Merikallion hattuun hyökkäävästä emosta. Einaria ei tohtinut lähestyä edes Olli Järvinen. Mutta kihu. Päätän hankkia Merikallion kirjan Jäämeren ääreltä. Maksakoot rahat.

Yöpymispaikaksi valitsemme täydellisimmän lähes täydellisistä. Puro puuttuu, mutta autossa on pänikkä. Jarkko rakentaa hioutuneesta ajopuusta riu’un, jolla äkistäminen saavuttaa viiden tähden ylevyyden. Jo on kun paskallakin saa kuvata tappituntumalta merikotkaa ja tunturikihua! Pehmeä tunturinummi tarjoaisi makoisat unet ilman makuualustaakin, terävä kivikko antaa paikalle luonteen, lumenviipymä taustalla muistuttaa alueen ankaruudesta ja Jäämeren mainingit tuudittavat uneen. Tuuli tyyntyy, pilvet kaikkoavat ja halli nousee pintaan yöttömän yön punaiseen valoon. Nyt on hyvä ihmisen.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com