?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – lauantai 13.6.2015

Ruija-Yliperä Expedition 2015 – lauantai 13.6.2015

Previous Entry Share Next Entry

Heräämme paratiisissa. Tuuli on tyyntynyt ja aurinko helottaa. Kokkaamme rauhassa aamiaista, sillä kyyti Hornøyalle lähtee vasta kolmen tunnin kuluttua. Olen jäänyt koukkuun vesitutkimuksiin, joten käyn poimimassa näytteen myös Barentsinmeren 7,2-asteisesta vedestä. Harmaakuvemyyrä häiriintyy touhuistamme, ja päätyy lopulta saaliiksi. Kennolle ja sieltä muistikortille. Tätä leppoisaa leirielämää voisi jatkaa pidempäänkin, mutta ajelemme leirin kasattuamme kohti Vardøtä. Hornøya on nähtävä.

Satamassa on paljon pitkää tötteröä. Nolostelemme omia harrastelijaluokan kolmesataamillisiämme kuin pieniä pippeleitä nakurannalla. Ja paheksumme: ei meidän nuoruudessamme harrastajilla ollut ammattilaisten vehkeitä. Vasta reissun jälkeinen guuglaus paljastaa, ettemme aivan harrastajaseurassa saaressa pyöriskele. Mukana on Ari Tervo, pitkään ihailemani Tuomas Heinonen, Krista Ylinen, Arto Ketola ja lunnipipoon sonnustautunut norjalainen monipuolinen valokuvaaja Jan Kåre Ness.

Lintujen määrä tyrmää paatin lipuessa saaren laituriin. Meteli on melkoinen ja tuoksu orgaaninen. On vaikea edes kuvitella ääni- ja hajumaailmaa myöhemmin kesällä poikasten liittyessä guano- ja kurnutusvahvuuteen. Sitä kun emojen poikasille rahtaamien kalamassojen guaniinin fosfori rehevöittää rantaveden, ja proteiinien typpi- ja rikkiyhdisteet haihtuvat ilmaan. Minulle sekoamiseen riittää tämäkin. Pitäisi ottaa kuvia lintupaljoudesta, mutta räiskin hajanaisia ruutuja yksittäisten lintujen poseerauksista. Muut jäävät kallioiden alle, mutta me Jarkon kanssa kipuamme hiljaisemmille niityille, majakalle, ja sen taakse. Sieltä löydämme rauhan: vain kourallinen lunneja kuvausetäisyydellä, mutta hyvä valo ja rauhallinen tunnelma. Saan kuvan, jota lähdin hakemaan. Palaamme jyrkänteelle rauhoittuneina. Viisi tuntia kaakotuksessa ja paskanhajussa kuluu siivillä.

Törmäämme Vadsøssä pyöräkilpailuun, jonka toimitsija estää meiltä pääsyn huoltoasemalle. Otamme bensaa hirmuiseen hintaan pienemmästä puljusta, ja aloitamme päättömän matkan. Saamme Kilpisjärven kämpän avaimen 24 tunnin kuluttua, ja ajoaika vie hieman yli kymmenen tuntia. Reitti ja ajankäyttö ovat vapaat. Kierrämme Varanginvuonon eteläpuolelle, seudulle joka yllättää minut jylhyydessään positiivisesti. Ylitämme rajan Näätämössä, ja ajamme itäisten erämaiden läpi Inariin, jossa teemme päätöksen: pystytämme teltan rajan tuntumaan Karigasniemellä. Kun mikään paikka ei miellytä, lähdemme kuitenkin ylittämään Finnmarkia Suomi-Neidon ohimolta hauikseen. Suopöllöjä näkyy paljon, mutta Norjakin osaa olla oikeassa valossa ankea, joten päädymme Kautokeinoon, jossa teemme väsymyksen pakottamana lopullisen päätöksen: rajan yli, ja sitten saa surkeampikin paikka kelvata. Sellainen löytyy levähdysalueelta lähtevän sivutien varresta Näkkälästä. Auton mittari näyttää +3 °C kun ryhdymme kasaamaan pikkutunneilla telttaa kohmeisin sormin ja hytisten ei-mihinkään. Ihan kaljatölkkikasan viereen.

Sivun tarjoaa LiveJournal.com