?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Elämän puolustus

Elämän puolustus

Previous Entry Share Next Entry

Edward O. Wilson kasvoi babtistiyhteisössä Mobilessa ja Pensacolassa. Meksikonlahden valkoisten hiekkarantojen elämää tarkkaillut hento poika sai ongenkoukun silmäänsä ja käänsi sumentuneen katseensa maahan. Siellä hän löysi pieniä kipeästi pistäviä muurahaisia, joita hän saattoi katsoa aivan läheltä ja laittaa purkkiinkin parempia valaistusoloja odotellessa. Pensacolan katukivien raosta niitä katselin minäkin, tietämättä vielä silloin että vain muutaman korttelin päässä samaiset hoikat Pheidole-murkut olivat määränneet pienen pojan elämän suunnan nelisenkymmentä vuotta aiemmin. Parikymmentä vuotta tropiikin metsiä kaikilla mantereilla koluttuaan Wilsonista tuli toinen kaikkien aikojen tunnetuimmista myrmekologeista. Ja yllättäen yksi 1970-luvun lopun vihatuimmista tiedemiehistä. Muurahaistutkimuksensa ohessa hän oli havainnut ihmisyyden perustan sosiaalisissa hyönteisissä. Ihminen ei ole vielä ihminen. Ihmisyhteisön jäsenestä geenit tekevät ihmisen. Ajan muotiliike, marxilaisuus, koki tämän uhkaksi sosialistista järjestelmää vastaan ja kävi avoimeen hyökkäykseen. Wilson sai kokea työtovereidensa Stephen Jay Gouldin ja Richard Lewontinin vihan ohella opiskelijoiden jääkylmän vastaanoton, ämpärillisen vettä kasvoillensa. Wilson, you're all wet. Poliittisesti naiivia Wilsonia syytettiin äärioikeistolaisesta, fasistisesta ajattelusta. Jopa eugeniikan uudelleenlämmittämisestä. Luonnon katedraaleissa kulkiessaan Wilson oli myös luopunut kaikesta kristillisestä hengellisyydestä. Hän tunsi omien sanojensa mukaan Prometeuksen tulen hehkun. Näin jälkiviisaana, mitä sosialistit ovat saaneet aikaan, mitä Syvän Etelän Raamattuvyöhykkeen papit ja mitä E.O.Wilson?

Wilson on julkaisut kirjoja ja artikkeleita perusekologiasta (Wilsonin lämmöllä muistelemat työt Robert MacArthurin kanssa), sosiaalisuudesta (Sosiobiology), ihmisyydestä (Human Nature), humanismista (Promethean Fire), ihmisen ja luonnon suhteesta (Biophilia) ja muurahaisten taksonomiasta (Pheidole In The New World). Bert Hölldoblerin kanssa hän kirjoitti meidänkin kirjahyllyn kruunaavan, selkeästi nimetyn myrmekologin raamatun: The Ants. Kaksi Wilsonin kirjoista on voittanut Pulitzer-palkinnon. Mobilesta ostamani Wilsonin elämäkerta on lukemistani paras - kenties jopa kaikkein vaikuttavin lukukokemus. Nykyisin kameleontti Wilson tunnetaan luonnonsuojelijana jolle rakkainta on monimuotoisuus. Wilson rakastaa paljon kaikkea. Tätä teemaa Wilson lähestyy nyt liennyttävällä, kanneltaan uskomattoman kauniilla kirjallaan The Creation: An Appeal To Save Life on Earth.

Vai onko se liennyttävä? Wilson on rakentanut kirjansa kirjeeksi anonyymille Syvän Etelän babtistipapille. Wilson nousee keskustelukumppaninsa yläpuolelle jo alussa toteamalla: Sinä olet löytänyt oman totuutesi, minä olen vasta etsimässä omaani...me molemmat saatamme olla väärässä...tai puoliksi oikeassa. Hän vääntää biologiaa rautalangasta, niin että kirjaa lukevan papin täytyy tuntea alemmuutta. Monimuotoisuus vyörytetään tuttuun tapaan lukijan päälle detaljien massana. Varsin osuvasti Wilson tuo esiin sanan HIPPO, monimuotoisuutta uhkaavat ihmisen toimet: 1) Habitat loss (elinympäristöjen tuhoutuminen ilmastonmuutoksen tuhot mukaan luettuna), 2) Invasive species (lajit jotka siirretään paikkaan jossa niillä menee turhan lujaa), 3) Pollution (saasteet jotka pyyhkivät kerralla kokonaisen eliöyhteisön), 4) Human overpopulation (ylikansoitus joka on kaikkien ympäristöongelmien pohjimmainen syy) ja 5) Overharvesting (kalastus, metsästys ja keräily velaksi). Rivien välistä olen tulkitsevinani että Wilson paheksuu syvästi kristillisyyttä jossa uskovat saavat ikuisen elämän ja lyhyen maanpäällisen häivähdyksen aikana väärän uskon valitsevat ajautuvat kadotukseen. Wilson tuntuu uskovan että juuri tämä sielukeskeinen ajattelu on osin syyllinen elämän huonoon jamaan. Wilson vaikuttaa kuitenkin himpun verran optimistiselta. Biologian tuntemuksessa ja kahden tärkeän yhteiskunnallisen vaikuttajan, uskonnon ja tieteen yhteistyössä on avaimet. Joka toisen eliölajin ei välttämättä tarvitse kuolla pois ennen vuosituhannen vaihdetta. Wilson huutaa paimenta apuun.

Opettajaa kiehtoo kirjassa erityisesti Wilsonin viiden prinsiipin ohje - miten biologiaa tulee opettaa. Elämäkerrassaan Wilson antaa kunnian saavutuksistaan innostaville opettajilleen. Hän on myös itse ollut sellainen. Hänen ohjeitaan on syytä kuunnella. 1) Opeta ylhäältä alas. Wilson suosittaa etenemistä yleisestä erityiseen. Hän ei opettaisi seksiä fysiologian, hedelmällisyyden tai syntyvyyden säännöstelyn kautta, vaan pohtimalla aluksi mitä seksi on. Miten se on kehittynyt ja miksi? Kun eliöiden lisääntyminen ymmärretään yleisellä tasolla, voidaan siirtyä nyansseihin. Wilsonia harmittaa hänen oma kauhunsa matematiikan edessä. Sehän on vain kieli siinä missä kiina tai hindi. Yleinen kieli on osattava ennen erikoistapausten ymmärtämistä. Populaatiogenetiikkaa on lähestyttävä sen yleisistä lainalaisuuksista. Vain Hardyn-Weinbergin laki avaa tien alleelien esiintymiseen populaatioissa; ei esimerkki sirppisoluanemiasta. 2) Kurota biologian ulkopuolelle. Tämä itsestäänselvyys unohtuu yksityiskohtien mereen. Biologia ei ole enää luonnonhistoriaa, jossa opetellaan karhun ulosteen viskositeettiarvoja vuodenaikojen vaihtelussa. Ei ole elämänaluetta johon biologia ei ulottuisi. Eräässä keskustelussa minua pyydettiin pitämään turpani kiinni vapaasta tahdosta, koska se ei ole biologian tutkimuskohde. Kyllä se on. Kaikki on, kuten Wilson Konsielienssissa tähdensi. 3) Keskity ongelmanratkaisuun. Tässä kohdassa Wilson viittaa amerikkalaiseen opetussuunnitelmaan. Suomessa faktojen opettelusta on luovuttu jo ajat sitten, ja annettu ihmisten ajatella itse. Takapakkiakin on jo otettu - kun ylioppilaat ovat kutsuneet sitä maailman pisintä jokea Jordaniksi. 4) Leikkaa syvään ja matkaa kauas. Laaja yleissivistys, terävä uppoutuminen yhteen erityisalueeseen. Biologia on oppiaine jota ilman ei tulevassa yhteiskunnassa pärjää. Siksi opetan itse juuri tämä Wilsonin T-malli mielessä. Suuntaan lukion biologian opetuksen nimenomaan tuleville ekonomeille, sihteereille, maanviljelijöille, autonkuljettajille, taiteijoille ja malleille. Biologiaan ja lääketieteeseen suuntautuvia ei tarvitse erikseen opettaa. Heille on vain annettava mahdollisuus siihen terävään piikkiin. 5) Omistaudu. Jokainen opettaja huomaa opiskelijoiden intensiteetin silloin kun opettaja on säärikarvojaan myöden mukana. Innostuu niin ettei huomaa karttatelineen kaatumista. Ja se kuuluisa hiljaisuus kun opettaja sanoo: "Silloin kun otin tämän kuvan"! Edward Osborne Wilson tietää. Hän tosin unohtaa sen minkä minäkin. Nuku riittävästi.
Sivun tarjoaa LiveJournal.com