?

Log in

No account? Create an account

Mika Sipuran verkkopäiväkirja

Paloa

Paloa

Previous Entry Share Next Entry

Tauno Brännes on suomalaisten näyttelijöiden ykkönen. Hollywood-kelpoinen raamikas mies rintamiestalon keittiön pöydän ääressä Reinot jalassa. Nuoruusvuosien silminnäkijöiden mukaan niin kaunis mies että pahaa teki. Paloksi Brännes-Palon kautta sukunimensä muuttanut tähti kirjoitti muistelmansa hieman toista kymmentä vuotta ennen kuolemaansa (Tauno Palo: Käsi sydämellä, Tammi 1969). Elämäkerta jättää tyhjän olon, sillä Palo kuvaa sellaisia suurelokuvia kuin Jääkärin morsian, Kulkurin valssi, Kaivopuiston kaunis Regina ja Tuntematon sotilas vain muutamilla sivuilla, vaatimattomia detaljeja poimien. Tukkimieselokuvien kohdalla Iitin Mankalan koskilla kuvattuja kohtauksia ei edes mainita. Väinö-vaarini kertoi Ansa Ikosen yöpyneen joskus isäni syntymäkodissa nykyisen Matkakeitaan huoltoaseman vieressä. Tauno Palo oli vaarin kertoman mukaan liian hieno tähti sellaiseen majoitukseen. Kuvausten tempo oli ilmeisesti joskus niin kiivas, ettei tähti aina itsekään huomannut missä kuvattiin. Monen näyttelijän tapaan Palo pitääkin tempoltaan rauhallisempaa teatteria kotinaan. Tavalliselta tallaajalta unohtuu usein, että keskeisimmän osan urastaan elokuvatähti Palo teki kansallisteatterissa. Monen muun tapaan suurimman kumarruksen Palolta saavat Aarne Orjatsalon ja Sasu Haapasen kaltaiset teatterijumalat. Palo tuli myös ohimennen levyttäneeksi kymmeniä ralleja, joista saatiin koottua peräti 40 suosikkisävelmän kokoelma ITunesiinkin soimaan. Niitäkään hän ei muista muistella.

Vaikka Palon ura kulki Sörnäisten työväen teatterin näyttämöltä kansakunnan kaapin päälle oli tasaista ylämäkeä, siviilielämä ei säästynyt häntä elämän kääntöpuolelta. Polvihousupoikana hän joutui katselemaan kansalaissodan kauhuja. Brännäsin perheen koti Hämeenlinnassa sijaitsi sotatoimien keskiössä, vaikka vanhemmat eivät väriä tunnustaneetkaan. Verisiä, nälkiintyneitä ihmisiä. Kärsimystä hihassa roikkuvan rätin väristä riippumatta. Pieni Tauno ei ymmärtänyt julmuutta. Kalman löyhkän tuskin laskeuduttua hän joutui katselemaan itsensä ampuneen nyrkkeilijäveljen Göstan veristä ruumista äitinsä käsivarsilla. Äiti ja isä eivät koskaan toipuneet poikansa kuolemasta. Taunoonkin tapaus jätti märkivän haavan. Hän ei koskaan pitämään nyrkkeilyä urheiluna, sen enempää kuin puukotustakaan. Avioelämässä Sylvi Sakin kanssa puukkoja taisi lennellä, minkä Palo jättää kohteliaasti rivien väliin. Uusi avioliitto Kirsti Ortolan kanssa mainitaan sekin vain lyhyesti, mutta poikaansa Perttiä Palo näyttää rakastavan enemmän kuin uraansa. Toisesta avioliitosta syntynyt Jukka-Pekka Palo oli muistelmien kirjoittamisen aikaan vasta 15-vuotias, mikä selittää hänen vaatimattoman roolinsa kirjassa. Näyttelijäntyö oli Tauno Palolle kuitenkin se kaikkein rakkain. Siitä puhuessaan hänen muistelijankynänsä lähtee lentoon.
 
Suomalaisten miestenmiesten sarjassa Tauno Palon haastaa vain yksi: Tapio Rautavaara. Jos Tauno oli liian suuri tähti yöpyäkseen vaarin pirtin pahnoilla, olen varma että Tapsa olisi mennyt mieluusti navetan ylisille. Tapsa tuli keikalle vuorobussilla, ja käveli keikalle Iitin Saukonkallion lavalle kuutisen kilometriä kitara olalla. Keikan jälkeen Tapsa käveli takaisin bussiasemalle. Kaikki vain sanoivat: laula Tapsa. Kukaan ei kysynyt: tuutko kyytiin, olympiasankari? Tapsan alkuvoima ei tee Taunosta yhtään huonompaa. Tauno Paloon henkilöityy suomalainen tähteys. Junassa Paloa tuijottanut tyttö selitti nolona: Tuota, kun setä on ihan samannäköinen kuin Olavi Virta.
  • Kannustusta

    (tuntematon)
    Hyvin vanhat silmäni näkevät lukea näinkin pienen präntin. Kiitoksia muuten blogistasi, joka on erittäin hyväntasoinen. Siinä on vankkaa luonnontieteellistä asiaa, persoonallista ja henkilökohtaista tilitystä, jota itsekin arvostan. Myös laaja-alaisuutta ja kriittisiä juttuja eri aloilta. On vähän epäoikeudenmukaista, kun bloginlukijoiden mieli on sulkeutunut uusien blogien tulvan edessä, etkä ole toistaiseksi saanut ansaitsemaasi lukijamäärää.
    Edes kehujen antaminen ei ole enää ok blogimaailmassa, mitä vastaan haluan protestoida lähettämällä tämän kommentin. maalainen/Jukka Melaranta
    • Kiitos kannustuksesta. Blogimaailmassa suositaan pikaruokakulttuuria kuten elämässä muutenkin. Jos lukijoita haluaisi kalastella, pitäisi joko keskittyä suppeaan alaan tai sitten kirjoittaa parin rivin katkeria tekstejä runsaalla kiukulla ja kirosanoilla höystettynä. Vanhoilla hyvillä blogeilla on usein paljon lukijoita, uusilla hyvillä maksimissaan muutama kymmenen.

      Minulle kyllä riittää nuo 800 sivunavausta viikossa (Mixmaailman kanssa yhteensä), vaikka joukossa ei olisi varsinaisia lukijoita kuin muutama kymmenen. Alunperin kun oli tarkoitus kirjoittaa vain itselle. Sitten huomasin, että tutut eivät enää kysele kuulumisia sähköpostitse. He lukevat kaiken täältä. Nyt ollaan tilanteessa, etten kertonut kihlauksestamme, häistämme ja pienokaisen tulevasta syntymästä edes työpaikalla. Oletan että kaikkia joita asia kiinnostaa, tulevat lukemaan keskeiset yksityiskohdat täältä. Eivät he tietenkään informaatioähkyssään missään yksittäisellä sivulla ramppaa, joten olen informaatioerakoimassa itseni. Etteikö blogin kirjoittaminen vaikuttaisi ihmiseen?
Sivun tarjoaa LiveJournal.com